Syyskuun yhdentenätoista v. 2020 kokoontui Perheniemen opistolle joukko evankelioimisen sydämelleen saaneita opiskelijoita. Kaksitoista innokasta, ympäri Suomen oli saapunut opettelemaan Kolmannen vuosituhannen evankeliointia!
Heti ensimmäisen kokoontumisen jälkeen nousi vahva tunne, että tämä ryhmä taitaakin olla aivan erityisellä tavalla kutsuttu, kutsujana itse Herramme Jeesus Kristus.
Ainakin minulle tuli varsin pian mieleen, että Herra kokosi meidät, evankelistan alut, samaan ”laatikkoon” vähäksi aikaa kasvamaan. Kasvualustaa olemme saaneet purteemme tasalaidallisen! Keulassa on paikka Jeesukselle, jolta saamme kuulla: “Älä pelkää, olen kanssasi.”
Saadessani tiedon koulutukseen pääsystä, osallistuminen linjalle ei ollut suinkaan sillä sekunnilla selvää. Tarvittiin kotoa päin tulevaa tuuppimista ja oveluuttakin, ennen kuin löysin itseni Perheniemestä. Työasioiden sovittaminen mietitytti, samoin talous, välimatka, saanko vastinetta rahoille…
Näihin mietteisiin oli Jumalalla varattuna vastaus. Ensimmäisen jakson jälkeen autoa tankatessani pudotin kukkaroni mittarikentälle. Ajelin kotiin, hain koiran hoidosta, vasta tuntien päästä aloin kaivata kukkaroa. Etsittiin kotoa, autokin koluttiin, koiranhoitajalle soitettiin, lompakkoa ei löytynyt, huoli kasvoi. Rukoilin!
Sain vahvan kehotuksen soittaa ABC:lle, josta kerrottiin kahvion kassalle tuodusta kukkarosta. Tuntomerkit täsmäsivät, omasta lompakosta oli siis kyse.
Käteinen ja kortit olivat tallella, kiitin Jumalaa rehellisestä löytäjästä, jolle lähetin kiitokset ja sanat, jotka koin saaneeni Herralta. Henkilö kiitti kauniista sanoista, jotka olivat lohduttaneet häntä niinä päivinä.
Koin saaneeni Herralta viestin: “Älä sinä siitä rahasta ja muista ajallisista kanna huolta.”
Perheniemi annettiin juuri oikeaan hetkeen ja paikkaan elämäämme. Meidän tulee aidosti ja rohkeasti tiedostaa, että aika, jota elämme, on juuri meitä varten. Voi vain ihmetellä, kuinka Jumala tarvitsee näinkin pieniä hammaspyöriä maailman evankelioimiseen.
Joukkomme hitsautui yhteen yllättävän hyvin, ryhmä osoittautui avoimeksi ja luottamukselliseksi. Liekö juuri siinä syy, että ryhmästä tuli avautumisen paikka, jossa varsin kipeätkin asiat ovat saaneet päivänvalon.
Kartanon kivijalan olohuone, jossa lokakuisena lauantai-iltana olimme koolla rukoillen, jää ikimuistoisena sydämiin. Itse Jeesus Kristus ilmestyi meille Pyhässä Hengessään, täsmäapu tarvitsijoille annettiin suoraan ylhäältä.
Matkan aikana on pönkitetty toinen toistamme, autettu miestä kuin naistakin mäessä. WhatsApp -ryhmästä on muotoutunut jakamisen paikka, jossa huumorikin kukkii, eikä tätä kukkaa ole pidetty vakan alla lähijaksoillakaan.
Eräs hauska tapaus, meille ihme ja kumma, kun kurssillemme tepasteli kaikkien iloksi ja yllätykseksi kana, joka nimettiin Evankelista Elliksi. Onneksi Ellille löytyi uusi koti läheiseltä maatilalta, jonne Ellin siunaten saattelimme.
Yhdistävää yhteyttä koettiin myös niissä viikonlopuissa, kun Perheniemeen kokoontui muutaman kerran kanssamme TV7:n Maailman tärkein tehtävä –evankeliointia opiskelevat, sekä Kriisiterapian ja sielunhoidon -opiskelijaryhmä. Korona piti paikkajaon ilmavana niin luokassa kuin ruokasalissa, jossa ateriointi tapahtui porrastetusti.
Lähiopetusjaksot saatiin pitää Perheniemessä lukuunottamatta vuoden 2020 maaliskuista kertaa, jolloin turvaväliä lisättiin etäopetuksen myötä, kävihän se opetus näinkin. Etäviikonloppuna saapuivat koteihimme netin välityksellä onnellisuusprofessori Markku Ojanen sekä evankelista-kouluttaja Petri Välimäki.
Petri Välimäki kantoi koko koulutuksen päävastuun. Vierailevina opettajina toimivat Anneli Hankkio, Ari Ketonen, Jussi Miettinen, Kristiina Nordman, Riku Rinne, Mika Tuovinen ja Anna-Liisa Valtavaara. Yhdessä viikonlopussa opistolla Pasi Turunen opetti ja kohtasi meitä kaikkia etäyhteyden kautta.
Valmistujaispäivän aattona saimme vielä evankelista Leena Lehtisen jakamaan meille rukiista matkaevästä videoyhteyden välityksellä. Opetukset olivat mukaansatempaavan mielenkiintoisia. Kukin opettajista toi aiheensa persoonallisella tavalla esiin, kunkin eletty elämä näkyi ja kuului opetuksessa. Kiitos, kun kävitte! Koko koulutuksen ajan laivaamme luotsasi taitavasti ”kurssiemomme” Maria Saukkola.
Vuosi ja kolme kuukautta vierähti yllättävän nopeasti ja oltiin hetkessä, joka tulee kaikelle sille, mikä kerran on alkanut – eli se myös päättyy aikanaan. Meille uunituoreille Evankelistoille alkoivat nyt uudet vaiheet, jotka Jumala on jo ennalta suuressa rakkaudessaan valmistanut itse kullekin.
Toivon, että jokainen voisi tuntea kohdallaan, kuinka Herra on meitä opiskelun kautta varustanut ja muotoillut paikallemme sopiviksi.
On aika korjata muurit ja nostaa maahan pudonneet kivet, jotta voimme olla valmiita lähetettäviksi kuten ne 72 muuta, jotka Jeesus valitsi kulkemaan edellään niihin kyliin ja kaupunkeihin, joihin itse oli menossa. Meille tämä voisi tarkoittaa, että jokainen kohtaamamme ihminen on kuin kylä tai kaupunki, johon Jeesus on menossa. Jokainen sydän, joka lähimmäisissämme sykkii, on Jeesukselle kiinnostuksen kohde. Siksi mekin kohtaamme heitä.
Me emme soita kelloja kenellekään, mutta anna Jeesus kellomme soida kirkkaasti ja kuuluvasti tässä pimenevässä ajassa. Olipa sarkamme mitä, missä ja milloin tahansa, niin lähtekäämme Luukas 10:1-12 annettujen evästysten innoittamina työhön ajatuksella: “Herra voimanamme on ja voimavarat mukaamme on liitetyt.” Aamen.
Tekstin on laatinut koulutuksessa opiskellut ja 12.12.2021 evankelistaksi siunattu Olavi Laitinen Kuopiosta. Oikolukijan tehtävissä olivat samasta koulutuksesta siunatut evankelistat: Päivi Skogberg ja Samuli Saarinen.
Kuvia: opiskelijoiden kuva-arkistoista.
